Paljon nähtiin ja koettiin

Nyt on yksi ajanjakso omalta valmentajauralta tullut päätökseen. Ja edessä odottavat uudet kuviot ja haasteet. Ja heti tähän alkuun on todettava, että oli todella huikea kaksivuotinen jakso joukkueen kanssa. Ei se nyt aina mitään riemumarssia ollut, mutta kyllä niitä huippuhetkiä siihen matkanvarrelle vaan osui selvästi enemmän kuin huonoja ajanjaksoja. Varmasti noihin nousukarsintoihin selviytyminen oli se ykkösjuttu. Ei siihen tainnut joukkueen lisäksi kauhean moni muu uskoa, mutta niin sinne vaan kammettiin. Nousu jäi vielä saavuttamatta, mutta seuraava valmennustiimi saa takuulla hyvän aihion lähteä viemään homman ”maaliin”.

Rovaniemen reissu oli kaikille meistä opettavainen ja kasvattava. Kaikkemme me tehtiin että olisi päästy sieltä kotiin nousijan statuksella. Ei onnistuttu, mutta yrityksen ja taistelun puutteen piikkiin ei sitä ainakaan voi pistää. Ja kyllä pelaajat siitä ison kiitoksen ansaitsevat, että ei me nahkaamme myyty missään vaiheessa halvalla.

Viime keskiviikon treenit olivat viimeinen yhteinen tapahtuma tällä joukkueella. Ja haikein mielin joukkueesta lähden. KIITOS TEILLE KAIKILLE NÄISTÄ HIENOISTA HETKISTÄ

Ja tähän loppuun vielä pelaajien kokemuksia parin kauden ajalta…

-          Teron arvaamattomuus (salama kirkkaalta taivaalta: ”aina pitää valittaa joka asiasta / Sä voit ihan vapaasti mennä viettään sitä ysrtävänpäivää!”) + Teron upeat musiikkivalinnat

-          samaa paskaa eri paketissa: kolmen alueen peli ja sen eri variaatiot, joita Tomi on kehitellyt

-          Tomin ja pelaajien väliset viha-rakkaus-suhteet (Tomin saama kuhmu niin sanotusta, liian pienestä lätkäkypärästä, sekä oransseista turf kengistä. joita Tomi niin rakastaa)

-          Kauteen kuului myös monia hyviä letkautuksia:

1.       ”Joukkueen huoltopakki pääsi kahden muun pakin kanssa samaan hyttiin Rovaniemen matkalla niin Tomi tempaisi, että ”Missä kunnossa pakki on?”

2.       Kun palloa piti ottaa rinnalla haltuun, niin Kaisa kysyi: ”Kummalla?”

3.       On myös hyvä muistaa pelaajien keksimät nimet: Sauliina, Rauliina ja Juhana

-          Näihin kahteen vuoteen on kuitenkin sisältynyt enemmän mukavia, positiivisia asioita (Tero on oppinut käyttämään emojeita. joukkueen erikoinen huumorintaju; terveisin Kaupunki uutiset), kuin negatiivisia (vai onko?)

-          Lakun ja Oonan kyseenalaisesti ansaittu maine, että he ovat aina äänessä ja kaiken pahan alku ja loppu

TÄHÄN ON KUITENKIN MAINIO LOPETTAA KAKSI MAHTVAA, NOUSUJOHTEISTA, KAUTTA HÄRMÄN B-TYTÖISSÄ LAURA KUUSISEN, OONA AALTOSEN JA HENRIIKKA TAAVITSAISEN OSALTA HARKOISSA KEKSITYN SITAATIN MYÖTÄ ”ELÄMÄ ON MONIMUTKAISTA, MUTTA VOITETTAVISSA” (LAURA) SEKÄ TOMIN KÄÄNNÖS ENGLANNIKSI ”LIFE IS A BITCH, BUT I HAVE TO LIVE IT”

 

Cinderella - Heartbreak Station

Hieno kausi päättyi pettymykseen

Päällimmäisenä tunteena tätä kirjoittaessa on valtava pettymys. Silti pettymyksenkin hetkellä koen suurta ylpeyttä ja kunnioitusta meidän joukkuetta kohtaan. Pelaajat jättivät varmasti kentälle kaiken sen mitä annettavaa oli näissä kahdessa viimeisessä ottelussa. Tällä kertaa vastassa vain oli tämän kauden fyysisin ja varmasti taistelevin nippu RoPS. Samaan hengenvetoon myös onnittelut RoPSin joukkueelle ottelusarjan voitosta.

Ensimmäinen ottelu Hämeenlinnassa oli pelillisesti meidän heiniä ja siitä varmasti ansaitsimme voiton. Ei kahta sanaa… lisäksi saimme pidettyä kotona oman pään puhtaana ja siinä mielessä asetelma oli meille vähintäänkin herkullinen, kun toinen osaottelu Rovaniemellä pistettiin käyntiin.

Totta kai me halusimme ratkaista pelin pelaamalla, eikä pelkästään peruuttelemalla. Ja siksi ihan tosissaan lähdimme hakemaan sitä yhtä maalia, jolla olisimme pystyneet tekemään RoPSin pelistä vaikeamman, emme siinä onnistuneet ja RoPS vastaavasti rankaisi aika kovalla prosentilla kahdesta ensimmäisestä kulmasta. ja ensimmäinen jakso noilla kahdella erikoistilanne maalilla Rovaniemeläisille 2-0.

Toisella jaksolla oikeastaan se mikä joukkueen sytytti, oli tilanne josta Pilvi lähti hakemaan itselleen 6 tikkiä päähänsä muistoksi Rovaniemeltä. Siitä sitten Onni maaliin useamman vuoden tauon jälkeen ja joukkueen muille pelaajille kova taistelu päälle. Aika hyviä tilanteita saatiin RoPS alueelle, parhaat paikat tosin karttoivat meitä. Ja sitten RoPS iski taululle 3-0 lukemat vapaapotkusta. Nahkaamme emme kuitenkaan suostuneet myymään vaan sitä yhtä osumaa haettiin vieläkin. Ei onnistuttu ja RoPS otti paikan sm-karsintasarjasta.

Tämä oli hieno ottelusarja RoPSin kanssa ja varmasti pelaajat ja taustahenkilöt kunnioittavat toisiaan molemmin puolin… vaikka välillä taisi kentällä läikkyä ylikin.

Vielä kerran Kiitos RoPSin joukkueelle sekä taustoille.

Ja loppuun vielä pieni avautuminen yleisestä ja aika huolestuttavastakin asiasta.

Mikä on sitten sen porukan vastuu joka itsensä sinne katsomoon raahaa. Sieltä ei kyllä ihan aina sitä kunnioitusta tunnu löytyvän peliä ja pelaajia kohtaan… tapahtuu varmasti myös meidän kotiotteluissa, toki toivon ettei tapahtuisi.

Sunnuntainakin oli katsomoon saatu oikein loistava tunnelma, mutta sitten ne muutamat ”verbaaliakrobaatit” jotka käyttäytyvät melko ”pöllöpäisesti” kunnioittamatta yhtään vierasjoukkueen pelaajia, eivätkä ne aina kunnioita edes omiaan. En tosiaan tiedä mikä mahtaa olla sellaisen kaverin henkinen ikä joka edes viitsii huudella 15-18 vuotiaille nuorille ”Idioottia” ja ”ääliötä” yms…, fyysinen ikä heillä kuitenkin taisi huidella siinä 40-50 ikävuoden välissä. Mä en oikeasti ole koskaan ymmärtänyt tuota pääosin keskivartalolihavista keski-ikäisistä miehistä koostuvaa klaania. Reppanat huutelee puskista ja joukon suojista ”muka sukkeluuksia”.  Säälittävää toimintaa.

Within Temptation - Memories

Nousukarsinta Härmä - RoPS

Joukkue nappasi ensimmäisen eräpallon 2-0 kotivoitolla.
Ottelusarjasta raportti sitten kun molemmat osaottelut on pelattu.

DORO : All We Are

Syyskierros päätökseen

Lauantaina Kaurialassa kohtasivat Härmä ja EPS. Molemmat joukkueet olivat jo varmistaneet paikkansa jatkopeleissä kun taistelu paikasta B-tyttöjen karsintasarjaan alkaa. Eli kyseessä oli aika paineeton ottelu molemmille joukkueille, totta kai me siitä voittoa haluttiin ja varmasti halusi myös EPS.

Ottelu sai ihan pirteän alun, valitettavasti EPS:n kannalta. Me kyllä tehtiin siinä kaverille sellainen kunniakuja ja peruuteltiin omalle maalille 0-1 pomppi EPS kärjen kautta maaliin. Heti aloituksen jälkeen saatiin ensimmäinen mahdollisuus iskeä puntteja tasoihin, mutta niin vaan Oonan veto painui yli. Sen jälkeen peli oli vähän sellaista coast to coast tyyppistä rallattelua. Meille taisi siinä sitten siunaantua paremmat paikat Annin ja Eerikan hääriessä kapellimestareina, mutta viimeistelystä puuttui sitten se viimeinen terävyys. Ja aika kylmän suihkun sitten saimme niskaan kun EPS paukutta vapaapotkusta tilanteeksi 0-2. Se siitä teki erityisen raskaan, että me vähän kuitenkin vietiin peliä siinä vaiheessä.

Toisella jaksolla Härmä kyllä myllytti ja painoi peliä alueelle, mutta edelleen se vastustajan maali vaan pysyi koskemattomana. Ja kyllähän se aika paljon söi, kun miettii kuinka halvalla ne molemmat EPS maalit toisella jaksolla tulivat. Toisaalta olihan se meille aika hyvä opetuskin. Ei siellä kentällä ole kyllä varaa antaa yhtään siimaa kaverille, muuten tulos on lauantaina nähdynlainen. Eli aika paljon tarvii koko joukkueen puolustuspelaamista saada tiivistettyä, nyt sinne jäi turhan isoja välejä ja sitten muutamaan otteeseen ihan selkeätä ylipelaamista. 

Eli ensi sunnuntaina ei sitten ole enää varaa peruutella samalla tapaa, muuten sieltä tulee vastaan se kuuluisa "Citymarketin parkkipaikka"

No nyt on sitten kevät- ja syyskierros taputeltu ja pelit jatkuvat tulevana sunnuntaina Pullerin tekonurmella klo 15:20 kun vastaan astelee RoPS Rovaniemeltä. Siitä viikko niin teemme vastavierailun tuonne ”napapiirin sankareiden” synnyinsijoille.

Toivottavasti Hämeenlinnalainen jalkapallokansa löytäisi sunnuntaina iltapäivällä tiensä kannustamaan Härmää.

  

Metallica :  Nothing else matters

Vaasalaista vieraanvaraisuutta

Joukkueen matka suuntautui lauantaina pohjanmaalle ja tarkemmin ottaen Vaasaan. Tällä kertaa vastassa VIFK ja pelipaikkana uusi Elisa Stadion. Puitteet tapahtumalle olivat ainakin kunnossa.

1.jakso alkoi pelillisesti ihan hyvin, vaikka sellaista pientä tunnustelua olikin puolin ja toisin. Se missä VIFK oli heti alusta asti terävämpänä, oli nopea reagointi tilanteen vaihtoihin. Kun he menettivät pallon oli joukkue nopeasti puolustusasemissa ja kun he voittivat pallon lähti joukkue nopeisiin hyökkäyksiin. 13 minuutilla oli sitten synkkä hetki… kommunikointi ongelmia, konttaamista ja VIFK 1-0 johtoon. Maalin jälkeen alkoi Härmäläistenkin kone lämmetä kunnolla ja tilanteita saatiin Vaasalaisten maalille, mutta kotijoukkueen tiukka puolustusasenne ja hyvin ryhmittyvä puolustus kesti. Vaikka pariin otteeseen oltiin kyllä hyvinkin lähellä. Kaisan poikkihirsi, Inkan unohtuminen vapaaksi 16 alueelle yms. pallo ei vaan tietään maaliin löytänyt ja kun jalkapallo on pitkälti maalintekopeli niin tauolle VIFK:n 1-o johdossa.

2.jaksolla meidän pelaaminen muuttui puurtamiseksi ja väkisin yrittämiseksi, vielä kun VIFK sai tukittua meiltä keskustan, niin tuli sellaista puristamista siihen tekemiseen. Saimme kyllä ihan mukavasti tilanteita aikaiseksi, mutta nekin kuivuivat kasaan kun oli ratkaisun aika. Ja mitä vähemmäksi kävi hiekan määrä tiimalasissa, sitä enemmän tuska kasvoi pelaajissa. Eikä tilannetta ainakaan helpottanut Lellen saama suora punainen. Itse en kyllä huomannut että hän olisi maassa maaten vastustajaa potkaissut, vaan enemmänkin näytti siltä että Lelle oli pelaaja jota rikottiin (ja siitä menen ainakin takuuseen että ei kuulu hänen tyyliinsä ainakaan vastustajan vahingoittaminen). No joka tapauksessa kortti oli annettu ja meille iso takaisku loppukaudeksi. Hetken päästä Kaisa sitten esitteli omaa verbaaliakrobatiaansa keltaisen kortin arvosta ja alkoi vaikuttaa ettei Härmän tyttöjen ”sipuli” kestä painetta. Jostain sitten tuli se innovaatio, että Laku nostettiin Linkin paikalle ja homma alkoikin sujua. Lisäajalla Lakun kulma pomppi Lauran kautta Oonalle, joka tasoitti loppulukemiksi 1-1.

Aika mielenkiintoinen Vaasan reissu. VIFK on hyvin palloa liikuttava joukkue ja ensi kaudella varmasti äärimmäisen vaikea vastustaja. Tosin ei kyllä ollut helppo vastus meille lauantainakaan. Tuomari veti pelin ihan hyvin vaikka se Lellen punainen närästääkin, mutta jos hän tilanteen siten näki, niin eipä hänellä kyllä muitakaan vaihtoehtoja ollut, eli se siitä sitten. Lopulta kun saimme sen tasoitusmaalin, niin tuntui se jo tavallaan voitolta. Ja kun pelin jälkeen saimme tiedon miten TP-47 oli pelannut, nousi tuo Oonan lisäaikamaali aika isoon rooliin.

Havainto tämän kesän pelireissuilta… joukkueen ”ghettoblaster” soittaa paluumatkoilla parempaa musiikkia kuin menomatkoilla. Ja vähän käy sääliksi meidän bussikuskia joka on vannoutunut raskaanrokin ja punk-musiikin ystävä.

Larharyhmä : Rikoo on riskillä ruma

FC Espoo pisti Härmän ahtaalle.

Kovasti oli erilainen kotijoukkue vastassa tänään, kun mitä kohtasimme kevätkierroksella. Jo kokoonpanoja tutkiessa oli selvää, että ei varmasti kävelemällä mennä maaliin. Vaan kentällä joutuu kyllä tekemään kaikkensa pisteiden eteen. Ja kyllä tänään pisteistä sitten väännettiin.

1.jakso. Ja se mikä yllätti, oli FC Espoon korkea prässi, ei oikein päästy sen alta pois. Toisaalta aina kun sen prässin saimme purettua, niin meille aukesi melkoisen maukkaita maalipaikkoja. Ensimmäinen pystyttiinkin käyttämään, kun Anni pelasi puolustuslinjasta läpi Vilmalle, joka on kyllä läpiajoissa suhteellisen kliininen viimeistelijä, eikä erehtynyt tänäänkään. 3 minuuttia ja 0-1. Paine kuitenkin pysyi meidän alueella, eikä sitä helpottanut se että pelaajilla oli ilmeisesti joku ”pudotuspeli”, kun ensin purettiin suoraan Oonaa puhelimeen ja hetken päästä oli sitten Emmin vuoro… liekö nuo  meidän keskikenttäpelaajat sitten tehneet jotain jäyniä muulle joukkueelle.

FC Espoo sai muutamaan otteeseen hyvinkin laadukkaan paikan, kerran taisi olla tolpassa ja kerran poikkihirressä. Mutta oli siihen ensimmäiselle jaksolle meilläkin pari kolme läpiajoa.

2.jakso. Ja aivan kuin kentälle olisi astellut ihan eri Härmä, kun ensimmäisellä jaksolla. Palloa ruvettiin pelaamaan maatapitkin ja sillä meille paremmin sopivalla tavalla. Painopiste vietiin väkisin FC Espoon puolustusalueelle. Se mikä oli yllättävää, niin FC Espoon puolustuslinjasta löytyi useampiakin aukkoja josta pystyimme pelaamaan palloa läpi. Maalinteko kuitenkin vähän takkusi, eikä esimerkiksi Anni meinannut saada karisteltua sitä ”apinaa” harteiltaan millään. Vielä kun FC Espoo iski yhdestä pallonmenetyksestä pelin tasoihin 63 minuutilla. Ja hetken päästä itse vähän räpelsimme, mutta onneksi Pilvi oli hereillä ja otti siihen saumaan varmasti ratkaisevan torjunnan. 75 minuutilla Eerika pelasi Annin ”taas” läpiajoon, ja nyt karisi sitten apinat ja möröt hartioilta. Peli 1-2 ja kolmen pisteen syrjässä tiukka ote joka piti myös loppuun asti.

FC Espoo tarjosi tänään hienot puitteet, tosi kovan vastuksen ja jännittävän ottelun. Vielä kun siinä tuomari toi omat mausteensa peliin, niin välillä oli sellaisia mielenkiintoisia hetkiä kentällä. Milloin vihellettiin ”hipasta” ja välillä sai sitten ajaa selkään. Tosin vihellysten loogisuus oli kyllä molemmille aina yllätys. Tosaalta se vähän huvittaa, kun Lelle kerrankin oli hiljaa, niin tuomari piti hänelle puhuttelun. No tällaista tällä kertaa. ja Viikon päästä sitten Vaasan suuntaan juuri avatulle Elisa Stadionille.

Sonata Arctica : I Have A Right

3-0 voitto P-Iiroista Kaurialan sametilla

No niin, tuli vähän palautetta että juttujen taso blogissa on laskenut… josko se nyt koskaan kauhean korkealla on ollutkaan. varmasti ihan aiheellinen kommentti ja kiitos palautteesta. Yritetäänpä vähän lähteä nostamaan rimaa ylöspäin.

Pallo-Iirot aiheuttivat Härmän likoille ja Tomille vähän harmaita hiuksia kevätkierroksella, itse tuon pelin silloin missasin, kun sattui olemaan Harri Hakkaraisen luento samaan aikaan Varalan urheiluopistolla, enkä tuosta vastustajasta sitten sen enempää tiennyt, kuin mitä Tomi viikolla puhui. Pelaajathan pitivät Rauman reissua myös yhtenä kevään ”huippuhetkenä”. Ja tavallaan mulla taisi olla hyvää tuuria silloin että sattui tuo päällekkäisyys.

1.jakso alkoi aika nihkeästi, hetkittäin oltiin hyviä pallollisena ja hetkittäin vähän näytti siltä että ottaisimme ensi askeleita jalkapallon ihmeelliseen maailmaan. Eli aika nihkeästi lähti liikkeelle. Silti pystyimme kairaamaan sen 1-0 osuman, kun Kaisa pisti pitkän ristipallon Lakulle, joka iski läpiajosta vähän turhankin tyylitellysti yläputken kautta sisään. Silti pelaamisesta puuttui se rentous ja rauhallisuus jota joukkueella parhaimmillaan on (rauhallisuus ja flegmaattisuus ovat eri asioita). Muutamaan otteeseen oltiin helisemässä vastustajan ristipallojen kanssa, ja Pilvikin joutui pariin otteeseen aika koville. Kiia oli sitten se pelaaja joka lopulta vei meidät 1-0 johdossa tauolle, pelastamalla tyhjän maalin etutolpalta.

2.jakso ja vaihdot vähän piristivät jo jakson alussa. Emmi ja Inka pystyivät rauhoittamaan tuon meidän keskustan ja Eerika toi hieman erilaisia vaihtoehtoja kärkeen. Aika kauan tuossa 1-0 tilanteessa kuitenkin tahkottiin, mutta lopulta se ”vapauttava” 2-0 osuma tuli Eerikan viimeistelystä. (syöttäjä meni ohi).Maalin jälkeen saimme otetta vielä paremmin itselle, ja nyt pystyimme/uskalsimme myös rauhoittaa ja rytmittää peliä. Ei ollut koko ajan kauhea kiire ylöspäin. Ja paketti pysyi ihan hyvin kasassa paria tilannetta lukuun ottamatta. Viimeisen niitin 72 minuutilla iski Eerika päivän toisellaan, tuohon maaliin hyvän esityö tekijänä toimi Inka. Lopussa oli myös sitä "pallollisena puolustamista" pelattiin vähän pidempiä hyökkäyksiä ja pidettiin vain yksinkertaisesti vastustaja irti pallosta.

Ei ihan parhaimpaan pystytty tänään, mutta se riitti kolmeen pisteeseen. Tosiaan oli sellainen rentous poissa, en tiedä sitten painoiko takaraivossa kevään Rauman reissu, nyt se kuitenkin on kuitattu ja seuraavana onkin edessä kahden pelin vieraskiertue Suomen halki Espoosta Vaasaan.

Se mikä monta kertaa unohdetaan, on tuo vaihtopelaajien tärkeys ja kyllä joukkue on lopulta se osiensa summa. Eli jos me pystymme tekemään vaihtoja siten että pelin taso ei laske, niin olemme hyvinkin vahvoilla, tänään mielestäni siinä onnistuttiin.

Ehkäpä taas olisi itsekin aika rauhoittua siinä vaihtopenkillä ja antaa pelin puhua puolestaan. Siellä kentällähän ne artistit lopulta ovat...

Musiikkivalinta on sitten meille kaikille aikuisille...

Klamydia - Pyyntö